Pari viikkoa

 No niin. Nyt on pari viikkoa kohtsilleen täynnä näillä uusilla kapineilla. Sisäänajovaihe on selvästikin hankala. Syöminen on vähitellen alkanut sujua, mutta edelleenkään en tiedä mten näillä purraan esim leivästä pala. 

Paino on pudonnut kyllä vallan kivasti. Pari isoa virhettäkin on tullut matkan varrella tehtyä. Molempiin liittyy, yllättäen, suklaa. Entisenä suklaaholistina elämä on hieman ehkä muuttanut muotoaan. 

Enpä tiedä, voiko olla niin, että jotenkin mieli valmistelee tulevaan, entinen "levypäivässä"-ihminen katosi jo kesällä odottaen syksyn hammasoperaatioa. Nyt kun siihen sitten päästiin ja hampaatkin on saatu niin yritettävähän se oli. Avasin siis puolison aiemmin tuoman Dumle-suklaalevyn ja natustelin sitä ILMAN hampaita yhtenä iltana.

Tulos: julmettu särky koko kitalaessa. Ei kiva. Vahingosta viisastuneena kokeilin onneani ihan perusfazerin suklaalevyllä. Tulos oli yhtä katastrofaalinen, joten syytökseni siitä, että dumlen palat aiheutti ongelmia osoittautui vääräksi.

Yöt olen ollut ilman proteesia, se kun edelleen tuntuu jotenkin muka täyttävän suuta, mutta päivät se onkin sitten ollut tiukasti paikoillaan. On muuten niin hyvin istuva malli, että liimaa en ole tarvinnut. Päinvastoin, välillä suusta irrottelu on ihan taidetta. 

Nyt alkaa tilanne olla vähitellen se, että eipä sitä oikein osaisi ottaa yöksikään pois. En sitten tiedä, liittyykö öinen hampaattomuus asiaan, mutta huulet on aamuisin ihan totaalirohtuneet. Ja mullahan ei yleensä huulet rohdu missään tilanteessa. Nytpä sitten tekevät niin. Yhden yön nukuin hampaat suussa ja kappas, aamulla ei ollut mitään rohtumia, eli perustan tämän väittämän pitkälti tähän kokemukseen.

Muutenkin hampaista on jotenkin tullut osa minua. Ihan samoin kun aamuisin nakkaan rillit päähän nakkaan myös hampaat suuhun. Itseä hieman naurattaa hetkittäin, pitäisiköhän nyt oikeasti ottaa työterveyden puheista kiinni ja hommata se kuulolaitekin toiseen korvaan, sittenhän sitä voisi nakata senkin aamuisin korvaan.

Mutta joo. Hetkittäin suussa on kipuja, pitäisi ehkä vielä kerran käydä teknikolla hiotuttamassa toista reunaa alemmas mutta totta se on. Suu tottuu ja muokkautuu sen mukaan mitä siellä on. 

Puhe pelittää, ässäkään ei erityisemmin enää suhise, mutta se syöminen. Eilen koin silti totaalisen voiton tällä tiellä ja pitkään himoitsemani ja hinkuamani hillosipulit! Pystyn syömään niitä! En nyt helposti, mutta pystyn kuitenkin, ja se on kuulkaa puoli voittoa se. Suklaa nyt sitten taitaa tässä pelissä jäädä pois.

Toisaalta, kivahan se on kuulla puolisolta, että hitto mimmi sä oot timmissä kunnossa. Ikävää taas on kuulla muilta, että hitto, tippuuko sulta housut. Mutta niinhän se elämässä aina on, kaikkea ei voi saada yhdellä kertaa. 

Odottelen edelleen laskua tästä touhusta, tällä hetkellä kokonaissumma on n. 200 euroa eli ne hampaiden poistot ja alahampaiden huollot. Ai niin ja tosiaan, voisihan tuohon lisätä 45 ekkeä ihan niitä matkakuluja teknikolle ja takaisin kertaa 5 käyntiä.