Aamupäivä meni nälkää potien, sillä niin. Hieman hankalaahan se syöminen tuppaa olemaan, mutta mikäs. Laihis ainakin on toiminut vähän väkisinkin tässä. Puolilta päivin suuntasinkin askeleet kohti bussia, joka alkaa tuntua jo kovinkin kotoisalta toiminnalta.
Hammashemmon ovikello oli rikki, sillä vaikka kuinka sitä painelin niin kukaan ei tullut avaamaan. Lopulta soitin hammashemmon numeroon ja johan ovi aukesi. Pisti itseäkin naurattamaan, kun hammashemmon ekat sanat minut nähdessään oli, että oletko nyt nuuskaa alkanut käyttämään.
Joo-o, niinhän ne nyt kotonakin on epäilleet, näytän kaiketi jyrsijän ja nuuskaajan risteytykseltä. Hammashemmo otti kapineet hoitoonsa ja annapa olla, puoli tuntia myöhemmin suussa oli oikeasti omat hampaat. Tai siltä ne tuntui.
Näillä hampaillahan voisi varmaan oikeasti syödäkin. Ne on kuin suoraan lapsuusvuosien koulukuvasta ja asettuvat suuhun juuri kuten pitääkin. Suun saa tavalliseen tapaan kiinni ja mikään ei hankaa vastaan. Juodessakaan ei mikään hankaa vastaan vaan homma pelittää.
Lievää ongelmaa toki aiheuttaa se, että toinen poski on pirullisen kipeä, enkä oikein tiedä miksi. Siihen vain simppelisti sattuu, oli suu sitten auki tai kiinni. Ehkä se on vieläkin sitten käytävä siellä hammashemmolla, epäilys kun kalvaa mieltä sen osalta, että toinen reuna on nyt liian korkealla kun turvotus alta on lähtenyt laskemaan.
Sellaista sitten kolmantena päivänä. Mutta hei! Puhe muuttui normaaliksi heti kun vähän muokkailtiin "ikenenvahvuutta" ja "hampaidenpituutta". Eli suosittelen, jos ne ei tunnu oikeilta niin uudelleen teknikon puheille. Kyllä ne vaan osaa auttaa ja auttaa vieläpä mielellään.
Ps. ei edelleenkään tietoa kustannuksista, nythän olen maksanut vasta alahampaiden hoidon + poistot, yhteiskustannus hieman rontti 200 ekkeä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti