18.10.2023
Jälleen kirjan kanssa bussimatkailua, ahdistuksen määrä on laskenut ehkä ihan pienen piirun. Tosin heti, jos alkaa miettiä muiden seassa liikkumista niin johan alkaa ahdistaa. Ei ole kyllä mitään järkeä tässä touhussa, ei sille mitään voi. Onneksi isolla kylällä pysäkki on lähes hammasteknikon vieressä eikä siinä vielä kaikki, bussiaikataulukin sellainen että perillä on yleensä muutama minuutti ennen omaa aikaa.
Hammashemmo tuuppaa hampailla koristellun vahamuotin suuhun. Oho! Onpas siinä hammaskalusto. Etuhampaiden asento hieman arveluttaa, vähän liikaa ulkona. Mikäs, siirretään hieman taaksepäin. Tuleehan niistä ihan jees ja hei, väri kokolailla sama kuin alaosastolla. Jes! Kyllä tää tästä. Kai. Viimeinen käynti sovitaan seuraavalle maanantaille.
Kotimatkalla saan onneksi istua ihan yksin ja lukea rauhassa. Matka sujuu notkeasti ja olo on suht jees. Jokainen eteneminen aiheuttaa selvästi jonkinlaisen onnistumisen tunteen joka puolestaan ruokkii oloa normaalimmaksi.
Soittelen esimiehen kanssa, sovimme, että olen vielä seuraavan viikon pois ja pidän lomapäiviäni. Totean eläväni toivossa, että pystyisin vähän jotain muutakin kuin istumaan vain kotona neljän seinän sisällä kunhan oon saanut ne kapineet suuhuni.
Toivon toki myös, että saisin syötyä jotain ihan kunnollista. No, nähtäväksi jää. Aika kekseliääksihän tässä on muutamassa viikossa tullut, perunamuusiin sekoitettu tonnikalapastakastike on aikas hyvää, etenkin jos sen heittää vielä uuniin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti