9.10.2023
Eka hammasteknikolla käynti. Voi elämä, että ahdistaa. Linja-autolla kylille, mitähän siitä tulee. Pyörrynköhän pysäkille? Vai vasta linja-autoon. Mene ja tiedä. Yritän pitää ajatukset jossain ihan muualla. Älä mieti, älä mieti, älä mieti!
Linja-autossa tuijottelen suunnilleen varpaitani. Välttelen muiden katseita. Matka tuntuu jotenkin tavallista pidemmältä ja miksi ihmeessä kyytiin tuppaa joka välissä lisää ihmisiä. Htti soikoon!
Isolla kylällä totean, että olen vartin etuajassa. En kuitenkaan halua jäädä pitkin katujakaan pyörimään, ihan liikaa ihmisiä jotka voivat katsoa kohti. Jälleen rauhoittelen itseäni, älä mieti, älä mieti, älä mieti, et sinä ketään kiinnosta. Köpöttelenkin hammasteknikon ovelle ja soitan soittokelloa.
Nuorehko mies tulee avaamaan oven ja kehottaa odottamaan hetken. Käytän ajan hyödykseni ja luen uutisia puhelimen kautta. Samalla koetan tiukasti pitää ajatukset vain ja ainoastaan lukemissani jutuissa.
Vastaanoton puolella täyttelen lomakkeen, hammashemmo tuntuu olevan ihan mukava tyyppi. Otetaan valokset suusta ja hammashemmo toteaa, että kyllähän tää kuule tästä! Katsotaan jo seuraava aikakin, sekin osuu samalle viikolle. Silloin sitten päästään kuulemma kokeilemaan vahamallia suuhun. Okei. Ihan suht jees-fiilis itsellä.
Kotimatka alkaa huonosti, pysäkillä on lisäkseni ainakin kymmenen ihmistä. Tuijottelen puhelimen näyttöä ja olen kuin en olemassa olisikaan. Bussissa homma menee vielä ankeammaksi, bussi täyttyy hetkessä ja joku mies päätyy istumaan viereeni. APUA! Selviän kuin selviänkin kotiin asti ja vain pariin kertaan joudun rauhoittamaan itseäni matkan aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti