Särkee!!!

 27.9.

Voi ristus mikä kipu! Herään siihen, että tuntuu kuin yläosa päästä räjähtäisi irti. Mihinkään ei onneksi tykytä, mutta että sattuu. Napsin naamaani burana-panadol-compia, lekurin mukaan voisin kiskoa panacodiakin, mutta kamoon. Johan söin sen yhden rauhoittavan ja ei jessus, mikään keskushermostoa lamaava ei ole mun juttu. EN OTA. Vieläkin ihan pska olo sen rauhoittavan jäljiltä vaikka sumeus onkin poissa.

Kuuden tunnin välein b-p-compo. Kyllä sen kivun jotenkin sietää. Suu tuntuu superoudolta. Jos sen laittaa kiinni, niin alahampaat osuu yläikeneen joka on ihan hiton kipeä. Ei suuta kiinni siis. Mutta ei sitä oikein voi aukikaan pitää, se kun on niin pirullisen ruma ja tuntuu oudolta.

Olo on kuin hakatulla, kölin alta vedetyllä ja maailman noloimmalla yksilöllä. Lapset rakastaa silti, samoin puoliso, mutta kun niidenkin katseilta ja hyvältä tahdolta tahtoisi vain mennä piiloon. Älkää katsoko, älkää puhuko, leikitään ettei mua ole.

Kertakaikkisen pska päivä.

Sattuu, itkettä ja vituttaa. Mutta minkäs teet. Ite lähdit, sanois iskä.